Projektina säilytin, osa 3

Tuotekehitysprojektimme on valmis ja 

näyttelyn avajaisia vietetään tänään Hyvoninkadulla!

Tervetuloa!!

Esillä Salon käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijoiden suunnittelemia ja valmistamia säilyttimiä, 

kannattaa tulla katsomaan!

Itse tein hyllyn, jonka suunnittelin meidän kapeaan ja ahtaaseen eteiseen kenkä- ja pipohyllyksi, jos sillä onnistuisin saamaan hieman järjestystä sisääntulon yhteyteen..

Tokikin hyllystä tuli niin hieno, että senhän voisi laittaa vaikka olohuoneeseen, tai lastenhuoneeseen tai ihan minne vaan!

Nimesin hyllyn kranstelliksi, koska alkuperäinen idea lähti kuusesta ja ulkomuoto muotoutui kuusen mukaan.

Samaan sarjaan suunnittelin ja valmistin myös kotte-säilytyskoreja, joiden ulkomuoto pohjautuu käpyyn. 

Kotte on valmistettu pellavasta ja sisään on laitettu vanua.

Pohjalla on myös ohut vanerilevy tuomassa ryhtiä.

Viime päivät ovat menneet kotona sairastuvan pitämiseen, mutta ehdin sentään käydä koululla tekemässä esitteen tuotteistani...

(Tämän pitäisi olla A5-kokoinen kaksipuoleisena tulostettu kartonki jossa oikeanpuoleisin alue on kansilehti, vasemmalla puolella olevat kuvat keskiaukeamalla ja sanasto jää takakanteen.. Miten ihmeessä sen pystyisi havainnoillistamaan paremmin..?)

Tervetuloa tutut ja tuntemattomat,

esillä on upeitä töitä!!!

-Hanna-Kaisa-

Verho mittatilaustyönä

Pyysipä kerran eräs ystäväni minua tekemään hänelle verhot.

Kuosin hän toivoi liittyvän jotenkin luontoon, joten lähdin muokkaamaan aiemmin suunnittelemaani Puu-kuosia.

Ja hiljalleen muoto alkoi hahmottua...

Materiaaliksi valitsimme valkoisen pellavan. Pellava saattaa kutistua jopa 10%, joten jos haluaa sopivan kokoiset verhot, kannattaa ne pestä ennen painamista ja ompelua.

Sitten vain kangas painopöytään kiinni, lankasuoraan tietysti.

(Tämä vaihe piti kyllä tehdä useampaan kertaan, 

oli varmasti vaikein kohta koko projektissa..)

Seuraavaksi kiinnitettiin kohdistusteipit, että saadaan seula osumaan oikeaan kohtaan. Ensin piti vähän laskea ja pohtia, tai oikeastaan koko aamupäivä, mutta sitten se lähtikin sujumaan.

Tässä kohdin on jo puolet kuviosta painettuna, mutta täytyy antaa painovärin kuivua ennen kuin voi painaa loput.

Kun koko verho on painettu, laitetaan kangas pyörimään kuumamankeliin joka kiinnittää värin.

Oma rakas Eva pääsi näyttämään kykynsä, 

koska välillä piti käydä myös kotona..

Keltaisesta valosta huolimatta..

..pystyin ompelemaan ihan reunasta. 

Ettei tuu pölynkerääjää, niin kuin Kaisa-ope aina sanoo..

Yllätyin myös ikivanhan silitysrautani tehokkuudesta, 

pitäisiköhän sitä käyttää useamminkin..?

Koe-ripustus omaan ikkunaan..

Oikein hieno, ettenkö sanoisi!

 

Sitten verhot pakettiin ja uudelle omistajalle!!

Työ oli todella mielenkiintoinen ja opin paljon uutta. Pellava ei ollut minulle tuttu materiaali, tai siis en ollut työstänyt sitä aiemmin ja hämmästyin miten paljon se oikeasti kutistuu pesussa. Se tarvitsee huomioida jo kangasta ostettaessa ja leikattaessa. Samoin se venyy joka suuntaan silitettäessä, jos vähänkään työntää tai vetää rautaa. Mutta vastedes muistan painella ja höyryttää ihan rauhallisesti, niin sopii se kangas sitten paremmin siihen painopöytään.. :) Jatkuvan pinnan painaminen oli ihan hirmu kivaa, hyppelehdin siellä pöydän päällä, kun ei pituus riittänyt kankaan keskelle muuten. Olisin samalla vauhdilla painanut paljon enemmänkin kangasta. Ompelu sujui muuten ihan helposti, mutta kankaat olivat eri levyiset johtuen kutistumisesta ja silittämisestä, joten pari kertaa piti ottaa uusiksi että sai kuviot jotensakin täsmäämään.. Toivottavasti sitä ei asiakkaan ikkunassa huomaa.. :)

Ja hei, virheistä opitaan!!

Tekisin uudestaan, vaikka heti!

-Hanna-Kaisa-